Rohkeneeko kirkko julistaa evankeliumia Jeesuksesta radikaalisti?

Toimittaja Päivi Puhakka kertoo 15.11. ilmestyneessä Kotimaassa piispaksi vihityn Jukka Keskitalon vastauksen kysymykseen: Järjestetäänkö kirkossa liikaa toimintaa ja miten Jeesuksesta pitäisi puhua? Keskitalon vastaus: ”Radikaali julistus Jeesuksesta voisi kohta olla taas se kova juttu myös nuorille ihmisille. – Jeesuksen persoona ja työ jäävät taka-alalle vaarana on, että kirkon julistus ja opetus muuttuvat liian yleisuskonnolliseksi.”

Toimittajan mukaan nämä ovat kirkon kohtalonkysymyksiä: Kirkon on saatava erotella, mikä on se muoto, joka tavoittaa tämän päivän ja huomisen ihmiset ja mikä se luovuttamaton sanoma, jota ilman. Ja siten yhdistää nämä kaksi, muoto ja sisältö.

Samassa lehdessä kolumnisti Kaisa Raittila kirjoittaa otsakkeella: Mikä on vuoden kuluttua toisin? ”Kirkossa uudistetaan messua , virsikirjaa ja kirkkokäsikirjaa, kevennetään hallintoa ja koulutetaan vapaaehtoisia. Hyödyllisiä työ kaluja, mutta miksi? Hyvä toimintasuunnitelma asettaa konkreettisen tavoitteen. Vain konkreettisen tavoitteen toteutumista voi toimintakertomuksessa arvioida.

Kirkon tehtävä ei ole muuttaa itseään. Sen tehtävä on muuttaa maailmaa. Uskon, toivon ja rakkauden ylläpitämisen sijaan kirkon työnä on lisätä uskoa, toivoa ja rakkautta.”

Kolumnin Ingressi tiivistää asian lauseeseen: Kirkon treenaaminen yhä parempaan iskuun on turhaa, jos jätetään määrittämättä, miksi.

Monenlaisia yrityksiä kirkon ja seurakuntien suosion parantamiseksi ja jäsenkadon pysäyttämiseksi on vuosien saatossa tehty, onnistuneitakin, mutta päällimmäiseksi on noussut piispa Keskitalon esiin nostama epäilys, että kirkon julistus ja opetus muuttuvat liian yleisuskonnolliseksi. Haetaan yleistä hyväksyntää ja pelätään arvostelua.
Pelätään kirkon jäsenkatoa, mutta sitä ei auteta yleisuskonnollisuudella, vaan aidolla ihmisten syvimpiin tarpeisiin ulottuvalla evankeliumilla.

Toimintasuunnitelmat ja toimintamuodot on luotava sellaisiksi, että ne kokoavat yhteen ihmisiä ja Jeesuksesta on julistettava ihmisten tarpeet tiedostaen. Ei viisaina oikeassa olijoina vaan armosta elävinä kerjäläisinä haluten kertoa toisille nälkäisille, mistä leipää on saatavissa. Jeesus on tullut antamaan meille yltäkylläisen elämän, ohjaamaan meidät iloon, toivoon ja rakkauteen. Sitä me kaikki pohjimmiltaan kaipaamme ja siihen Jeesus on tullut meitä auttamaan.

Iloitsen tuosta Jukka Keskitalon arviosta, että radikaali julistus Jeesuksesta voisi kohta taas olla kova juttu myös nuorille ihmisille.

Niinhän se on, että nuoret eivät killu perinteessä, vaan tarttuvat – jos kristillinen usko saa heistä otteen, aitoon Jeesuksen opetuslapsen elämään.

Kyllä kirkolla pitäisi olla rohkeutta – luonnollisesti perinteistä uskoa kunnioittaen, uskaltautua radikaaliin Jeesuksesta julistamiseen, johon voisivat tarttua myös varttuneemmat perinteestä luopuneet ja kirkolle selkänsä kääntäneet aikuiset.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*

Bitnami