Laskiaissunnuntai

Johan 12:

Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua. » Nyt olen järkyttynyt. Mitä sanoisin? Isä, pelasta minut tästä hetkestä! Ei! Juuri tähän on elämäni tähdännyt. Isä, kirkasta nimesi!» Silloin kuului taivaasta ääni: » Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.» Paikalla oleva väkijoukko kuuli äänen ja sanoi ukkosen jyrähtäneen. Jotkut kyllä sanoivat: » Enkeli puhui hänelle.» Silloin Jeesus sanoi: » Ei tämä ääni puhunut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt tämä maailma on tuomiolla, nyt tämän maailman ruhtinas syöstään vallasta. Ja kun minut korotetaan maasta, minä vedän kaikki luokseni.» Näillä sanoilla Jeesus ilmaisi, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.

Kun Jeesus kaikkien ihmeellisten tekojensa jälkeen alkoi puhua kärsimisestään ja kuolemastaan, juutalaiset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Luukas toteaa jopa, että asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet mitä Jeesus tarkoitti.

Mutta miksi he eivät käsittäneet?

Olivat luonnostaan odottaneet, että Jeesus kulkee kulkuaan, vahvana voittajana, loppuun saakka. Että hän voittaa pakanatkin puolelleen tai elleivät nämä käänny, joka tapauksessa näyttää heille valtansa ja voimansa.

Tällainen asenne voi pitää valtaa meissäkin. Ei ole itsestään selvää ja helppoa lähteä – niin kuin virsi kuvaa – käykäämme nyt Jerusalemiin ja yhdessä paastotkaamme ja Jeesusta kärsimystiellänsä, nyt nöyrästi seuratkaamme.

Sitähän tämä laskiaissunnuntai ja keskiviikosta alkava paastonaika kirkkovuodessamme on: Meille annettu mahdollisuus tavallista syvempään elämämme arvojen kyselyyn ja tutkiskeluun.

Kristillinen kirkko on vuosituhansia opettanut, että Jeesuksen persoonassa on kaksi puolta: toisaalta hän on ihan kokonaisesti ihminen, mutta toisaalta kokonaisesti Jumala.

Evankeliumien alkupuolella hän tekemällä voimallisia tekoja, osoittaa olevansa Jumala, mutta kutsuu sitten häneen uskovat arkielämän keskelle, ihmisten rinnalle, vastuuseen ja kärsimykseen, kantamaan toisten taakkoja. Mikä on hänen tavoitteensa ja päämääränsä. Siellä meidänkin on oltava, jos hänen seurassaan mielimme olla: Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani, ja Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.//
Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain
, sanoi Paavali kirjeessään galattalaisille.

Joka näkee vain Jeesuksen jumalallisen puolen: hänen voimansa ja valtansa, mutta ei suostu vaivaan ja vastuuseen, ei voi kulkea hänen askelissaan vaan jää yksin.
Sitä tarkoittaa hänen sanansa: Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän.

Samaan viittaa myös Jeesuksen rukous, ettei Jumala ottaisi meitä pois maailmasta, vaan varjelisi meidät pahasta.
Jeesus eli ihmisen elämän. Hän oli rutosti ja todesti ihminen: kokeva, tunteva, kärsivä ihminen Jos tämän unohdamme, menetämme elämän karikoissa rinnalla kulkijan ja yksin jäädessämme kovetumme ja katkeroidumme ja lopulta kenties luovumme uskosta.
Elämä ei kerta kaikkiaan ole aina helppoa.
Tätä se tarkoitti Heprealaiskirjeen kirjoittaja sanoessaan Jeesuksesta:
Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.

Pappisurani alkupuolelta muistan kohtaamani seurakuntalaisen, joka sanoi, ettei käy kirkossa enää, kun häntä loukkaa ne pappien selittelyt ja lupaukset. Eivät ymmärrä elämästä mitään. Neuvovat ja lupaavat, eivätkä ole kärsimystä nähneet ja sitä, että sen kanssa on vain elettävä, kun Jumala ei ota sitä pois. Minun saarnani hän oli kuunnellut, uusi kun olin. Kutsui sitten kotiinsa…tutustumaan, seurakuntaihmisiä kun periaatteessa oli. Jotakin haikaili, kontaktia etsi, rinnalle tulijaa. Ja siksi tätä katkeruuttaan minulle kertoi.

Mennäpä siihen selittämään, että olet käsittänyt väärin.
Kyllä Jumala auttaa.
Parantaa sairautesi.
Korjaa avioliittosi.
Auttaa lapsiasi.
Huojentaa arkielämäsi kohtuutonta työmäärää.
Kunhan hänen puoleensa käännyt, rukoilet aidosti ja syvästi.

Sitä hän janosi:
Että joku avuton tulisi hänen rinnalleen.
Ei tuputtaisi valmiita vastauksia, vaan tunnustaisi, ettei ymmärrä, eikä osaa, ei ole kokenut, ei osaa auttaa.
Mutta on rinnalla, tukena.
Siitä yhteisestä avuttomuudesta voisi sitten kohota yhteinen huokaus hänen puoleensa, jolla on kaikki langat käsissään.

Ei Jumala heti kohta tempaa meitä pois arjestamme ja kärsimyksestämme, kun sitä häneltä hätääntyneenä pyydämme. Muuten pakenisimme oman tahtomme ja itsekkyytemme tielle, emme saisi tilaisuutta tutustua itseemme, oppia ja kasvaa. Vaikeuksista irti tempaaminen estäisi tämän kasvun.
Mutta rinnalla hän haluaa kulkea, tukena ja turvana, oppaana, johdattajana, lohduttajana, voimana. Taakkojen kantajana.

Hengellinen laulu kuvaa tätä koskettavasti: On kaupunki aivan hiljainen, unen rauha peittää sen…Moni unesta aamuun aukeavaan ei tahtoisi noustakaan. Käy yli voimien toisten työ ja ilon lamaan lyö. Moni tuhoa pelkää mielessään. On turha huutaa, on mykkä suu ja toivo luhistuu. Vaan yössä kaupungin kulkevan näet taakkojen kantajan. Kuka hän on? sen kyllä tietää saat, kun matkan kanssaan jaat. Se ihme siinä tapahtuu. Saamme rinnallemme taakkojen kantajan. Jeesuksen.

Palaamme vielä Jeesuksen sanoihin: Joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka tässä maailmassa panee alttiiksi elämänsä, saa osakseen ikuisen elämän. Tämä ei ole kutsu kaikesta luopumiseen ja ahdistavaan ylivoimaiseen ponnisteluun, vaan toisen voimakkaamman varaan jättäytymiseen. ja siitä seuraavaan vapauteen.
Oikein ymmärrettynä sen läpi kuultaa Pietarin sana: Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.Elämän jättäminen Jeesuksen varaan vapauttaa meidät ponnistuksestamme olla muuta kuin olemme. Ja palvelemaan levollisesti, niillä lahjoilla, joita Jumala on meille itse kullekin antanut, täyttämään oma paikkamme ja tehtävämme tässä elämässä.
Tässäpä rohkaisun ja kehotuksen sana myöskin tänään virkaan siunatulle kanttorille ja kehotus osallistumaan yhteisvastuukeräykseen, joka tänään avataan.
Saamme vaeltaa huolettomina ennalta valmistetuissa teoissa, Jumalan suunnitelman mukaan.
Puheella kärsimyksestä Jeesus ei suinaan halua pelottaa tai lamauttaa oppilaitaan, vaan pikemmin varustaa heitä vastuksien varalle.
Luottamaan myös raskaina päivinä…ja nimenomaan niinä… häneen, jonka varassa koko Jumalan valtakunnan työ on.
Itseensä. Jeesukseen Kristukseen.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*

Bitnami