Jeesuksen tekoja suurempia tekoja?

Seuraavan, joskus 90-luvulla pitämäni Uudenvuodenpäivän saarnan löysin mapistani ja julkaisen siis tänään, kun tuo vuodenvaihde on pian edessä.

Joh. 14: 12-14
Jeesus sanoo:
“Totisesti, totisesti: joka uskoo minuun, on tekevä sellaisia tekoja kuin minä teen, ja vielä suurempiakin. Minä menen Isän luo, ja mitä ikinä te pyydätte minun nimessäni, sen minä teen, jotta Isän kirkkaus tulisi julki Pojassa. Mitä te minun nimeeni vedoten pyydätte minulta, sen minä teen.”

Tämä uuden vuodenpäivän saarnateksti lienee yksi kaikkein vaikeimmin selitettäviä. Sehän sisältää suorastaan huikean, kaikille avoimen lupauksen, että jokainen joka uskoo Jeesukseen, on tekevä sellaisia tekoja kuin Hän, jopa suurempiakin.

VOIKO TÄMÄ OLLA TOTTA?
– Vielä suurempiakin kuin Jeesus!

Selityksiä on luonnollisesti esitetty monia, mutta kaikki ne tuntuvat jäävän jotenkin vajaiksi.
– Voiko Jeesuksen teot jotenkin ylittää?

Koko ajatus tuntuu jotenkin mahdottomalta. Ja kuitenkin se on yksiselitteinen, selkeä ja kirkas Jeesuksen oma sana: Joka uskoo, se tulee tekemään samoja vielä suurempiakin.

Täytyy tunnustaa, että tämäkin selitys, jota tässä yritän, jää vajaaksi. On vain jonkinlainen avaus tai portti ajatuksille ja mietiskelylle, kunkin henkilökohtaiselle painiskelulle huikaisevan Jeesuksen lupauksen äärellä.

Ensiksi avautuva ja yleisimmin esille nostettu on seuraavantapainen:
Jeesus aloitti valtavan elämänliikkeen. Meni sitten taivaaseen Isän tykö, niin kuin hän sanoo. Oppilaat jäivät jatkamaan Hänen työtään Pyhän Hengen voimassa ja ohjauksessa.
Apostolienteot kertoo sitten, miten työ eteni, kun Jumala joka päivä liitti heidän joukkoonsa niitä, jotka saivat pelastuksen. Apostolien teot ja kirkon koko historia on todella valtavaa elämänliikettä.
Ihmeitä on tapahtunut ja tapahtuu. Ihmisiä tulee uskoon. He täyttyvät Pyhällä Hengellä, saavat armolahjoja ja seurakunta laajenee.
Jos osaamme nähdä, mitä kristillinen usko on saanut aikaan maailmassa, hämmästelemme näkemäämme.
Liekö mikään muu liike saanut aikaan niin paljon hyvää maailmassa, kuin kristillinen usko. Evankeliumi muuttaa ihmisiä sisältä käsin, valloittaa kansoja, johtaa rakkaudentekoihin ja ohjaa kansojen historiaa.
Jeesuksen aloittama, paikallisesti rajoittunut liike, on saanut kantanut hedelmää, joka ylittää mittasuhteiltaan s
en, mitä Jeesus pään ollessaan sai aikaan.

– Ehkäpä Jeesus tarkoitti sanoillaan suuremmista teoista jotain tällaistakin.

Meidän on kuitenkin vaikea tyytyä tähän selitykseen. Henkilökohtaisella tasolla se saattaa jopa masentaa. Sisimpää kaihertaa kysymys: Entä minä, minun uskoni, minun elämäni? Se kun näyttää niin pieneltä, ahdistavalta ja masentavalta. masennusta ja ahdistusta.
Kun Jeesus sanoi, että joka uskoo, se tekee näitä ja suurempiakin, mitä se merkitsee minun kohdallani…minussa?

Miten pääsisin niin lähelle Jeesusta, saisin suhteeni Häneen siihen jamaan, että oma kokemukseni todistaisi Jeesuksen lupauksen toteutumisesta niin, että voisin vapain, riemullisin mielin yhtyä siihen.?

Lapsuuden uskonnollisesta perinteestä irtautunut, taloudellisessa ja kulttuurisessa mielessä vapautunut, vapaa-aikaa saanut, sivistynyt, nykyaikainen ihminen ei hevin sitoudu mihinkään. – Näin ainakin sanotaan. Hän haluaa elää luovasti ja laveasti. Nähdä elämää, kokea rakkautta, erotiikkaa ja seksiä.

Ainainen uskonnollinen mietiskely, sitoutuminen seurakuntaan, lähetystyöhön, seurakuntaan, hartauden harjoitukseen vierastavat häntä. kaiken aikansa hyödyllisesti käyttäminen, ainainen vastuullinen asenne elämään, ne tuntuvat hänestä raskaalta ja vastenmieliseltä pakkopaidalta. – Elämän vastakohdalta. Hän haluaa elää, kokeilla ja kokea kaikkea. Ajatella avarasti ja lentää laajoja kaaria.
– Ymmärrän häntä jossain määrin.
– Hänen elämänasenteeseensa sisältyy oikea aavistus, että usko ei saa olla kahlitsija, orjuuttaja tai ahdistaja.

Tässä hän on oikeassa, mutta hänellä ei taida olla aavistustakaan, mitä kristillinen usko varsinaisessa mielessään on.

Hän on kyllästynyt näkemäänsä ja siihen, mitä hänelle on uskon nimissä tarjottu. Eikä hän ei ole vaivautunut avoimesti ja rehellisesti tutustumaan siihen, mitä ei ole ymmärtänyt. Hän on työntänyt pahalta tuntuvan sivuun, eikä ole ymmärtänyt, että vapautta ilman vastuuta ei kerta kaikkiaan ole olemassa.

Joku toinen sen sijaan valitsee sitoutumisen tien. Hän tarttuu Sanaan koko sielunsa ja tahtonsa voimalla. Jeesuksen lupaus saa hänet sitoutumaan entistä tiukemmin ja tunnollisemmin Häneen: hänen tahtoonsa ja elämäntapaansa. Niinpä hän ohjelmoi koko elämänsä niin, että siinä on vain hengellistä pyrkimystä, hartautta ja rukousta eri muodoissaan. Hän tukahduttaa luovuutensa. Hänen elämänsä sisältää vain sääntöjä, tiukkoja tapoja, Raamatun soveltamista kaikkeen ja kaikessa.

Elämä on tarkkaan ohjelmoitua, tekojen tunteiden ja ajatusten hallintaa. Häntä siivittää suuri päämäärä: Jeesuksen lupausten toteutuminen elämässä. Se on kuin voittopalkinto, jota kohti pyrkiessään hän ei säästä vaivojaan, vaan panee alati likoon kaikki henkensä, sielunsa ja ruumiinsa voimavarat.

Tämä on väärin ymmärretyn pyhityksen tie.

Suunta on toki oikea: kohti Jeesusta, lähemmäs häntä, hänen yhteyteensä.
Tällä pyrkimyksellä on tukenaan Jeesuksen lupaus jokaisen etsijän löytämisestä. Tavoite on kuitenkin monen mutkan ja pitkän matkan takana. Siihen kuuluu konkurssi, rakennetun järjestelmän romahtaminen ja kaatuminen sekä uuden rakentuminen monine vaiheineen.

Edellä kuvattu pyhityskilvoitus näet johtaa ennen pitkää pettymyksiin, epäonnistumiseen ja ahdistuksiin. Sen jälkeen ehkä entistä rajumpaan ponnistukseen ja psyyken voimien äärimmilleen virittämiseen, mutta lopulta kuitenkin romahduseen.
– TÄMÄ EI OLE OIKEA TIE

Vai liekö sittenkin välttämätön vaihe, josta alkaa tie minuuden syvyyksiin, lapsuuden muistoihin, pettymyksiin, hylätyksi tulemisen kokemuksiin, persoonan suojaksi rakennetun häpeän ja muiden suojarakenteiden tunnistamiseen. Niille lähteille, joilla alkoi todellisten tunteiden kätkeminen, roolileikki, aidon ilmaisun katoaminen.
Usko rakentui sitten tälle pohjalle. Ei ollut varaa tunnistaa vajavaisuuttaan, syntisyyttään, katkeruuttaan ja kateuttaan. Pyhitysponnistelu tuli suojarakenteeksi ja evankeliumin aidon ymmärtämisen tilalle.

Mutta – kuten sanottu – tuo pyhitysponnistelu saattoi sittenkin olla tarpeellinen välivaihe Jumalan rakkauden ja armon syvemmälle kirkastumiselle:
– Mitä mieletöntä pakkotyötä olenkaan tehnyt?
Jumala näet haluaa Jeesuksen välityksellä paljastaa sen, mitä pakenen ja kätken. Hän haluaa tuoda esiin pimeyden kätköt ja vain siksi, että voisin parantua, vapautua, saada anteeksi ja löytää itseni ja luovuuteni. Tunteeni, persoonallisuuteni, lahjani. kaiken sen, mitä Jumala minulle jo syntymässäni lahjoitti.

Jumalan tahto ja hänen työnsä päämäärä on, että voisin elää vapaana, avoimesti, luovasti, vastuullisesti, rikkaasti ja yltäkylläisesti.
Tämä löytö, syntiseksi ihmiseksi tuleminen ja Jumalan armon ja rakkauden ymmärtäminen on portti, jolta avautuvat huikaisevat näköalat.
Mitä tämä liittyy evankeliumimme Jeesuksen lupaukseen Häntä suurempien tekemisestä?

Jospa Jeesuksella oli Jumalan valtakunnan kansojen elämää muuttavan luonteen lisäksi myös tämä yksityistä koskeva näkökulma.

Sillä luovalla voimalla, jonka Jeesus meissä vapauttaa, ei ole mitään rajoja, niin kuin Jumalan Hengellä ei ole mitään rajoja: ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.”
Mahdollisuuksien rajat ovat meissä eikä Hänessä.

Kun meitä parantava ja vapauttava prosessi saa meissä alkaa, saamme kulkea koko ajan kohti entistä suurempaa avaruutta ja elämän täyteyttä. Ja tämä kehtitys jatkuu vielä ajan rajan takanakin.

Jeesukseen sitoutuminen ei ole vain hänen elämäntapansa omaksumista, vaan kokonaisvaltaista persoonansa luovuttamista hänen parannettavakseen ja viritettäväkseen.
Se merkitsee elämän löytämistä syvimmässä mielessä: vapautta, rakkautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä ja sitoutumista Jumalan valtakunnan virtaan. Jeesus sanoi vuorisaarnassa: Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja Hänen vanhurskasta tahtoaan, niin tämä kaikki annetaan teille.

Sitoutuminen seurakuntaan ei merkitse näin ollen vapauden menetystä ja luovuuden tukahduttamista vaan päinvastoin luovien voimien valjastamista todellisen elämänliikkeen käyttöön.

Ilman hoitoa usko ei elä ja kasva eikä rakkaus toteudu ellei sillä ole siihen sitoutuneita aivoja, sydämiä, suita, käsiä ja jalkoja.
Itse asiassa huikaiseva näköala Jeesuksen tekoja suuremmista teoista on näköala Jumalan suuriin tekoihin Jeesuksen keskellemme tuomassa Jumalan valtakunnassa.
– Tahdommehan olla siinä mukana.

Aihetta sivuaa myös blogi: Joululukemista

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*

Bitnami