Kaksi erilaista radiosaarnaa “touudesta ja harhasta”

Kaksi saarnaa kuuntelin radiosta viime sunnuntaina 21.7. Aihekin oli luonnollisesti sama: totuus ja harha. Ja saarnatekstinä molemmissa päivän evankeliumi vuorisaarnasta Mat. 7:15- 23:
Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia. Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita. Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä. Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen. Hedelmistä te siis tunnette heidät. Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra’, pääse taivasten valtakuntaan. Sinne pääsee se, joka tekee taivaallisen Isäni tahdon. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra! Sinun nimessäsihän me profetoimme, sinun nimessäsi me karkotimme pahoja henkiä ja sinun nimessäsi teimme monia voimatekoja. Mutta silloin he saavat minulta vastauksen: ’En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!

Ensimmäinen oli Kemin kirkosta, saarnaajana kappalainen Tapio Karjula. (Linkki ei johda suoraan sivulle, mutta löytyy kyllä.)

Saarna oli huolellisesti valmistettu, selkeää erittelyä. Tuntui siltä, että saarnaaja tietää mitä aikoo sanoa ja osaa perustella asiansa asiantuntevasti, niin että jokainen ymmärtää ja ottaa sen todesta. Mielenkiinnolla kuuntelin. Ja hyvänäkin pidin. Lopulta kuitenkin petyin kuulemaani.

Kun, minun mielestäni, saarnatekstin ydin sanoma on siinä, että on monenlaista sananjulistusta, monenlaista herraherran sanojaa ja ihmeiden tekijää, jotka ovat kuitenkin kuin susia lammasten vaatteissa ja saavat yllätyksekseen kuulla viimeisellä tuomiolla: En tunne teitä. Menkää pois minun luotani, vääryydentekijät!

Miten voimme erottaa oikean väärästä?, se on Jeesuksen opetuksen viesti. Ja vastaus on: Hedelmistä te heidät tunnette. Siis hengen hedelmistä, niin kuin Paavali opettaa kirjeessään galatalaisille (5:22): Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.

Kuulemani saarna meni sitä rataa, että lopulta tärkeää, on päästä sisälle Jumalan valtakuntaan, saada synnit anteeksi, pitäytyä Jumalan sanaan ja löytää oikea usko. Totta tämä tietysti, mutta, eikö Jeesuksen opetuksen tarkoitus ollut sanoa, että viime kädessä aidon uskon synnyttämä elämä voi saada meidät ja lähimmäisemme vakuuttumaan, että sanamme ja puheemme ovat Jumalan Hengen ohjaamia.

Saarnaaja siis eritteli tekstiä pätevästi, mutta sen ydin, se uusi viesti totuudesta ja harhasta, korvautui tutun kaavan mukaisesti siihen, mihin aina. – Tämä on yleistystä, itse saarnavirassa koettua. Helposti sitä löytää tekstistä kuin tekstistä omaksumansa kristillisen uskon perusasiat, eikä asetu ennakkoluulottomasti Sanan alle.

Toinen kuulemani saarna oli Suomen Raamattuopiston jumalanpalveluksesta
, saarnaajana Risto Heikkilä, teologi ja tähtitieteen harrastaja, jolla on paljon kirjallista tuotantoa. (Linkki ei johda suoraan sivulle, mutta löytyy kyllä. Ei vielä kuultavissa)

En ennakkoon tiennyt mitään saarnaajan taustoista, mutta saarnan kuultuani olin vakuuttunut, että hänellä on tietoa maailman synnystä ja evoluutioteoriasta. Saarna ei ollut tutun kaavan mukainen, uskonnollisia termejä pyörittelevä esitys, vaan sisälsi monipuolista asiantuntemusta, elämän ja uskon ehtojen kokemusta.

Saarnaaja teki ihmisestä pienen, avuttoman maailman kaikkeuden osasen, jota voisi kuvata Psalmin 8 sanoin: Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä…niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen. Ja kuitenkin siä teit hänestä lähes jumal ólennon ja seppelöit hänet kunnialla ja kirkkaudella…

Kaikki ihmisen toiminta, myös saarnaaminen ja profetoiminen, kaikki opillinen vakuuttelu ovat hyvin suhteellista ihmisen pyrkimystä päästä kosketuksiin suuren Jumalan kanssa. Sama koskee myös tiedemiehiä evoluutioteorioineen.

Otan tässä esille pari mieleeni nousevaa samanhenkisiä raamatun kohtaa.

Sillä Jumalan hullus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset…Katsokaa veljet, omaa kutsumistanne; ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista…(1 Kor. 1).

Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. “Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä (Apt. 17: 26.27).

Paavali nostaa esille tunnetussa rakkauden ylistyksessään 1. Kor. 13 rakkauden (siis Hengen hedelmän) arvon korostaessaan kaiken muun rinnalla: Rakkaus ei koskaan häviä, mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista.

Ei saarnaaja näitä raamatunkohtia esille ottanut. Kuvaan niillä omia tuntemuksiani.

Saarnaaja pysyi pienellä paikalla, erehtyväisen pienen ja Jumalan puoleen hapuilevan ihmisen osassa ja johti näin minutkin Jumalan eteen. – Tätä me olemme, ihmiset. Ja juuri oman pienuuden tunto johtaa meidät hapuilemaan Jumalan puoleen ja vakuuttumaan siitä, että tämän kaiken käsittämättömän takana on Jumala, joka on meidätkin luonut, antaa elämällemme tarkoituksen ja päämäärän.

Sen toteutumiseen Jeesus tuli meitä auttamaan:..että meillä olisi elämä, yltäkylläinen elämä (Joh. 10:10). Tavoite on siis tosi elämä. Sitä kaikki tavoittelevat ja hapuillen etsivät. Sen löytänyt vakuuttuu, että on oikealla tiellä.

Saarna oli siis vakuuttava ja pysyi aiheessa, vaikka ei tekstiä selitellytkään. Olisiko aikapula radioitavassa jumalanpalveluksessa ollut esteenä, vai onko asia nähtävä niin, että selittelemättä paras.

Miten siis voimme olla varmoja, mikä on totta ja oikeaa?

Joka tahtoo noudattaa hänen tahtoaan, pääsee kyllä selville siitä, onko opetukseni lähtöisin Jumalasta vai puhunko omiani (Joh. 7:17), sanoi Jeesus. Usko ei siis ole totena pitämistä, vaan vakuuttautumista..

Vaikka kuinka haluaisimme, emme voi uskoamme toiselle syöttää. Itse se on löydettävä ja koettava. Tuo vakuuttautuminen voi sitten kuitenkin mennä niin syvälle, että koko elämä kirkastuu ja Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia (Room. 8:16).

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*

Bitnami