12. sunnuntai helluntaista

Osmo Kauppisen saarna Viitasaaren kirkossa su 11.8.2013

Luuk. 18: 9-14
Muutamille, jotka olivat varmoja omasta vanhurskaudestaan ja väheksyivät muita, Jeesus esitti tämän kertomuksen:
»Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: ’Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.’ Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: ’Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!
Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.»

Olen iloinen, kun olen päässyt saarnaamaan Viitasaaren kirkkoon. Se johtuu siitä, että täällä kirkossa on paitsi Viitasaaren seurakuntalaisia, mukana myös Kauppisten sukukokouksen osallistujia ja tämä on siksi myös sukutapaamisen ohjelmaan liittyvä jumalanpalvelus. Siksi Kauppis-pappi sai luvan saarnata.

Näillä seuduilla on asunut ja asuu edelleen Kauppisen suvun jäseniä. Siksi tämänkertainen sukukokous pidetään Viitasaarella. Suvun merkitys ja sukuyhteys koetaan yleisesti tärkeäksi asiaksi. On arvokasta, että niihin tapaamisiin liitetään myös osallistumien yhteiseen jumalanpalvelukseen sillä paikkakunnalla, minne kulloinkin kokoonnutaan. Jumalan johdatus näkyy myös sukujen vaiheissa monin tavoin ja Jumalaa saamme kiittää sukulaisistamme.

Tänä kesänä on kirkollisista asioista keskusteleminen ollut varsin vilkasta. Siihen on liittynyt monia vivahteita kuten avioliittoon liittyviä tai kirkon jäsenyyttä koskevia, tai onko kristityn noudatettava aina maallisia lakeja ja yhteiskunnallisia normeja. Tämän sunnuntain evankeliumi ei kuitenkaan käsittele maallisten lakien noudattamista. Sen sijaan uskonnolliset lait ja ihmisten sielun pelastuminen liittyvät siihen tiiviisti.

Sunnuntain teemana on itsensä tutkiminen. Evankeliumi on tuttu Jeesuksen kertomus fariseuksesta ja publikaanista temppelissä.

Sen jälkeen, kun Jeesus kertoi kahdesta rukoilijasta temppelissä, on fariseuksella ja publikaanilla ollut pysyvä sija kristillisessä opetuksessa. Itsestään varmasta fariseuksesta on tullut varoittava esimerkki, kun taas publikaanista, juutalaisten mielestä toivottomasta tapauksesta, on tullut toivon merkki.

Kaksi miestä rukoilee temppelissä. Kummankin rukous alkaa puhuttelulla ”Jumala”. Siihen yhtäläisyydet melkein sitten loppuvatkin. Vastakohta on täydellinen: Etualalla rukoilee fariseus, arvostettu sisäpiiriläinen, joka on temppelissä kuin kotonaan. Taka-alalla rukoilee publikaani, temppelissä melkein kuin salaa. Hänen katseensa ei nouse ylös, vaan painuu alas, ikään kuin häpeän merkiksi.

Fariseus oli aikansa käsityksen mukaan mallihurskas. Hän noudatti kirjaimellisesti lain muotomääräyksiä, saattoipa jopa ylittää ne antamalla kymmenykset kaikista tuloistaan, myös mintuista, tilleistä ja kuminoista, mistä ei ollut edes säädetty. Farisealaisessa muodossaan juutalaisuus opetti, että ihmisen julistaminen vanhurskaaksi edellyttää sellaista Mooseksen lain yksityisten käskyjen noudattamista, että lain tekoja on enemmän kuin laiminlyöntejä ja rikkomisia. Fariseus ilmoitti pitäneensä käskyt ja lisäksi ylimääräisenä ansiona paastonneensa kahdesti viikossa, mikä myös ylitti lain vaatimukset.

Publikaani, veronkantaja, oli eräällä tavalla aikansa ”mallisyntinen”. Hän kokosi kaupungin portilla veroa tai tullia maalaisilta, jotka tulivat kaupunkiin myymään tuotteitaan. Se oli eräänlainen sen ajan arvonlisävero. Kunkin kaupungin tullipaikka oli Rooman valtion toimesta myyty jollekulle tullimiehelle määräsummasta. Toisin sanoen tämän oli koottava sopimuksessa määritelty määrä tullia valtiolle luovutettavaksi. Mitä sen yli kertyi, oli hänen omaa palkkaansa.

Näin tämä työ oli hurskaiden silmissä kahdella tavalla syntistä. Ensinnäkin se tehtiin vieraan vallan, miehittäjän, laskuun. Toisaalta järjestelmä oli omiaan suosimaan vääryyttä ja kiskontaa veron kannossa, koska voitot tulivat publikaanille itselleen. Fariseusten ja publikaanien vastakohtaisuuteen saattoi liittyä myös henkilökohtaista kaunaa, koska fariseusten joukossa oli paljon kauppiaita, joilta publikaanit kantoivat veroa.

Miesten erona ei kuitenkaan lopultakaan ollut heidän erilainen elämänsä, vaan heidän erilainen asenteensa Jumalan edessä. Publikaania voi sanoa nöyrän rukoilijan esikuvaksi. Tuhlaajapojan katumus, itseensä meneminen, on sille ominaista. Publikaani meni temppeliin saadakseen katumukseensa vastauksen: syntien anteeksiantamuksen. Mutta hän uskoi itsekin, ettei hänellä ollut toivoa. Epätoivoisena hän painoi päänsä alas ja sopersi ainoat sanat, jotka uskalsi lausua: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.”

Mutta juuri tässä, missä juutalaisuuden pelastuskeinot loppuvat, murtautuu esille kristillinen sanoma, Jeesuksen evankeliumi. Jeesus löi rikki fariseusten omavanhurskauden sekä laki- ja ansiouskonnon, kun hän toteisi epätoivoisesta publikaanista: Tämä meni vanhurskaampana kotiinsa kuin se toinen.

Jeesuksen esimerkkikertomus, jonka sisällön hän varmaankin oli havainnut seuratessaan kahta todellista temppelissä rukoilijaa, oli kuulijoille sisällöltään varsin selvä, mutta Jeesuksen siitä tekemä johtopäätös oli radikaali. sen ajan yhteydessä. Fariseuksen rukous oli varmaan kuulijoista luonnollinen, jopa mallikelpoinen. Publikaanin rukous oli taas hänestä itsestään luonnollinen. Hän ei juuri muuta voinut toivoa, kuin että hänen rukouksensa tulisi kuulluksi.

Kun Jeesus julisti syntisen vanhurskaaksi ja hurskaan syntiseksi, hän käänsi kaikki tavanomaiset uskonnolliset arvot ylösalaisin. Se oli kuitenkin kaikin puolin hänen evankeliuminsa peruslinjan mukaista. Meillekin riittää useimmiten se, että elämme niin kuin muutkin, tai ehkä jossain suhteessa olemme mielestämme parempiakin. Hyvä yhteiskuntakelpoisuus ja sovinnainen käyttäytyminen ei kuitenkaan riitä Vapahtajalle. meidän vanhurskautemme ei tulisi olla omaamme, vaan lahjavanhurskautta, ihmisen mahdollisuuksista riippumatonta.

Katuva huokaus syntisestä, murheellisesta sydämestä on enemmän arvoinen kuin siveellisesti moitteettoman ihmisen luottamus omiin hyviin ominaisuuksiinsa ja omiin tekoihinsa. Evankeliumi ei ole tässä kertomuksessa puolueeton. Se on särkyneen ihmisen puolella. Se korostaa nöyryyttä ja arkuutta Jumalan edessä. Sellaiset ominaisuudet eivät taida olla kovin kiehtovia nykymaailmassakaan, missä kovat ja vahvat näyttävät saavan etusijan. Huonoksi haluaa harva tunnustaa itsensä, paitsi ehkä käänteisesti fariselaisesti tähän tapaan: Tunnustan itseni syntiseksi. Olen siis muita parempi.”

Maunu Sinnemäki on eräässä kirjassaan verrannut fariseusta kilpikonnaan. Kilpi päällä ja konna sen alla. Kilpi on se osa fariseusta, joka näyttää hyvältä. Se kiiltää. Siinä voi näkyä korkeata moraalia, joka tuomitsee toisten tekoja ja erilaisuutta: ”Voi teitä, jotka elätte synnissä jne.” Kilvessä heijastuu hurskaus. Mutta kilven sisällä onkin konna Kun Jumala katsoo kilven läpi sydämeen, hänhän sinne näkee, siellä onkin jotain muuta. Siellä voi näkyä näyttelemistä. Todellisuus ei vastaakaan ulkokuorta. Farisealaisuus merkitsee oman kiiltävän kilven vertailua toisten tuhruiseen asuun. Mikään ei ole niin helppoa kuin toisten tutkistelu ja arvosteleminen. Se meiltä sujuu. Varsinkin hengellisissä piireissä olemme aika hanakoita niputtamaan ja luokittelemaan toisiamme. Jumala ei luokittele eikä lokeroi.

Loppujen lopuksi Jeesuksen vertaus on todistusta hänen sanomastaan. Jeesus ei ole vain sivusta katsoja ja kertoja. Alusta loppuun asti oli kysymys hänen evankeliumistaan. Sisältö on sama, minkä Paavali kirjoittaa Uuden testamentin lukukappaleessa: ”Jumala on laista riippumatta tuonut ilmi vanhurskautensa, josta laki ja profeetat todistavat. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omaksensa kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi.”

Publikaanin tapaus osoittaa, että pelastumisemme perustuu kokonaan armoon. Synnin tunto ja katumuskaan eivät ole ansioita, joiden perusteella armo ansaittaisiin, vaan Jumalan työtä ihmisessä. Voimme turvata vain Herramme Jeesuksen Kristuksen armoon ja Jumalan rakkauteen. On tultu nollakohtaan. Sitä tarkoittavat katuvan publikaanin sanat: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.”

Ei Jeesus toki halunnut, ettei Jumalan kansalleen antamia lakeja noudatettaisi. Mutta hänen evankeliuminsa mukaan kukaan ei pelastu sen vuoksi, että on enemmän noudattanut kuin rikkonut lakeja. Jumala vaatii kaikkien lain käskyjen noudattamista. Siihen ei kuitenkaan kukaan ihminen pysty. Toisessa yhteydessä Jeesus sanoi tämän näin: ”Se teistä, joka on synnitön, heittäköön ensimmäisenä kivellä.”

Kukaan ei heittänyt. Farisealainen pelastuksen tie rakentuu sen varaan, mitä ihmisessä on ja mihin ihminen pystyy. Tämä on ulkonaisesta kauneudestaan huolimatta väärä tie. Jeesuksessa Kristuksessa avautui kokonaan uusi pelastuksen tie. Pelastava usko on turvautumista ristiinnaulitun ja ylösnousseen Kristuksen ansioon, ei omiin ansioihimme. Hän on tie totuus ja elämä:
“Ainoa anteeksantamus.
ainoa synnin sovitus ja ainoa
ja ainoa tie armohon
Jeesuksen risti yksin on”

Publikaanin asenteessa on oikeaa se, että hänen uskonsa on rehellistä ja paljasta. Se ei tarkoita sitä, että oikea tapa olisi jatkuva oman huonouden liioittelu tai nöyryydellä ylpeily. Oikea nöyryys on sitä, että annamme Jumalan olla Jumala. e on myös asioiden näkemistä oikeassa valossa ja oman paikkamme tietämistä. Nöyryys on sen ymmärtämistä, että pieni ihminen tarvitsee Jumalan armoa elämässään. Taivaan tie on ansaitsemattoman armon tie.

Tälle tielle meitä kutsutaan itsemme tutkimisen kautta. Oikea itsemme tunteminen näkyy nöyryytenä ottaa vastaan armo uskon kautta. Jos näin saa tapahtua, katuva sydän huokaa: Jumala ole minulle syntiselle armollinen.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*

Bitnami