24. sunnuntai helluntaista – saarna 8.11.2015

Tämän saarnan pidin Viitasaaren kirkossa sanajumalanpalveluksessa 8.11.2015. Sunnuntain aiheena oli Kahden valtakunnan kansalaisina. Sattuneesta syistä saarnastani jäi pois kirjoittamaani versioon liittyvä kahden valtakunnan vertailu kirkkokäsikirjan ja epistolatekstin (Room 13) perusteella. Kuullun saarnan perusteella saarnan aiheeksi olisi sopinut vaikkapa: Jeesus ei ota mitään hyvää elämästä pois, vaan auttaa meidät oikeaan elämään, tai Usko on elämän voima.

Matt. 17: 24-27

Meillä on tämä kaunis kirkko, jossa näkyy Alvar Aallon jälki, hautausmaa, rantapolku. Keskitietä on uusittu kauniiksi ja tasaiseksi. On kävelykaistoja, joissa voi hyvin myös pyöräillä on taloja asuntoja, puistoja. On terveyskeskus, koulut, uimahalli ja areena. Meillä on sosiaaliapua, eläkejärjestelmää ja monenlaista virike- ja virkistystoimintaa. On päiväkoteja, päivähoitoa, ja harrastusmahdollisuuksia lapsille, työikäisille ja eläkeläisille, on liikenne järjestelyjä, autoja, on kauppaliikkeitä ja marketteja. Keitele vehmas ja Pihkurin selkä. Oi tätä ihanuutta.! Saamme asua täällä Suomen kauneimmassa kaupungissa ja Suomessa, maailman parhaassa paikassa.

Meidän tämä on. Meidän. Vetäkäämme ilmaa keuhkoihimme. Ainakin sitten, kun menemme ulos. Nauttikaamme ja iloitkaamme tästä kaikesta hyvästä, jota meille on suotu.

Luetteloa voisi vielä jatkaa: Meitä suojellaan: On poliisi ja palokunta. Valtakunnan tasolla puolustusvoimat, Jne. Jne. Ja vielä kerran, jne.

Jos tämän kaiken näemme, iloitsemme ja kiitämme osastamme onnellisesta. Näinhän teemmekin ainakin isänmaallisina juhlapäivinä liputuksineen päivineen ja ihan tavallisina päivinä, kun mielemme viriää ihastelemaan tätä Jumalan meille antamaa kaunista ja hyvää. Kun olemme kiitollisia elämän lahjasta, niin kuin tunnetun kaskun köyhä keppikerjäläinen,

Häntä vastaan tuli jossakin upeaan viittaan pukeutunut röyhistelevä rikas mies. Kalliita koruja ja muita kalleuksia hänellä oli rinnuksillaan ja viittansa liepeissä. Niitähän mielellään kilisytteli vastaantuleville. Tämä vaivainen ja köyhä vastaan osunut kerjäläinen kääntyi yllättäen rikkaan puoleen ja kiitteli häntä hänen näyttävistä koruistaan.

Mitä! Enhän minä ole antanut sinulle mitään, kivahti rikas närkästyneenä. Et niin, tämä vastasi. Mutta olet antanut minun katsella niitä ihan ilmaiseksi ja muuta iloahan niistä ei ole sinullekaan.

Siinäpä elämänasenne, josta mekin voimme ottaa oppia. Ja sitä voimme kokea aina kun katselemme elämäämme Jumalan silmin, vaikkapa Jumalanpalvelukseen kokoontuessamme.

Mistä tämä kaikki meille tulee: kirkolta seurakunnalta, kaupungilta ja valtiolta. Verovaroin yllä pidetään kaikkea sitä mitä me kaikki tarvitsemme. Yritykset tuottavat sitten palveluja ja tuotteita, joista itse kukin voi valita tarvitsemansa.

Tämän päivän aiheena on: Kahden valtakunnan kansalaisuus. Kirkkokäsikirjan esipuhe ilmaisee tämän osuvasti: Kristityn oikea isänmaa on taivaassa. Kuitenkin hän on samalla maallisen yhteiskunnan jäsen ja vastuussa siitä. Kristityt rukoilevat valtiovallan puolesta ja noudattavat sen lakeja ja velvoitteita. Yhteiskunta kuuluu Jumalan asettamaan elämänjärjestykseen, joka suojelee ja palvelee ihmiselämää.

Meidän maassamme ei ole montakaan asiaa, jossa uskollisuus esivallalle johtaisi meidät ristiriitaan omantuntomme kanssa. Voimme elää kristillisen uskomme mukaisesti, sillä asioissa, joissa monien kansalaisten tiedetään joutuvan ristiriitaan omantuntonsa kanssa, on säädetty vapauksia:

Esimerkiksi, jos jonkun on herkän omantunnon tähden palvella puolustusvoimissa ase kädessä, voi valita aseettoman palveluksen tai siviilipalveluksen, vaikka roomalaiskirje sanoo, että esivalta ei turhaan miekkaa kanna, että aseellistakin puolustautumista tarvitaan. Yhteiskunta pyrkii luomaan rajat, jotka sopivat mahdollisimman monelle kansalaiselle. Meitä ei velvoiteta tekemään pahaa,

Tämä kaikki tuli esille myös Roomalaiskirjeen epistolatekstistä: Esivalta on Jumalan palvelija. Ei ole esivaltaa, joka ei olisi Jumalalta peräisin. Se on Jumalan palvelija ja toimii sinun parhaaksesi. Ei sen, joka tekee oikein, tarvitse pelätä viranomaisia, vaan sen joka tekee väärin, sanoo Roomalaiskirje.

Kirkkokäsikirjan esipuhe täydentää samaa asiaa: Maallinen esivalta saattaa kuitenkin irtaantua Jumalasta. Silloin syntyy tilanteita, jolloin se toimii Jumalan tahtoa vastaan loukkaamalla ihmisarvoa tai estämällä evankeliumin vapautta. Tällöin kristittyjen pitää sekä yksilöinä että yhteisönä seurata Jumalan sanaan sidotun omantunnon ääntä.

Näitä tilanteita on maassamme vain vähän. Saamme iloiten maksaa veromme ja nauttia yhteiskunnan meille antamasta hyvästä huolenpidosta. Siksi Jeesuskin maksoi temppeliveroa. Vanhan käytännön mukaan kuninkaiden lapset ovat veroista vapaat ja voittaja kansa sälyttää verot vieraiden maksettavaksi. Jeesus tekee päätelmän, että lapset ovat siis vapaat. Kuninkaan nimessä ei saa verottaa kuninkaan lapsia. Jeesuksen seuraajat ovat Kuningasten kuinkaan lapsia ja siis verosta vapaat.

Jeesus ei kuitenkaan halua loukata vanhan järjestelmän miehiä, vaan maksaa pyydetyn temppeliveronveron.

Olemme siis kahden valtakunnan kansalaisia. Oikea isänmaamme on taivaassa, mutta olemme myös tämän maallisen yhteiskunnan kansalaisia. Tässä maallisessa yhteiskunnassa elämme ja se on vastuullamme. Viljelemään ja varjelemaan meidät on luomiskertomuksen mukaan pantu. Tämä elämä meille on annettu elettäväksi. Siihen liittyy kutsumuksemme ja tehtävämme. Emme voi unohtaa Jumalaa sen enempää kuin elämäämme ja kutsumustamme täällä. – Emme paeta elämää hengellisiin kuvioihin.

Moni kristillisestä uskosta vieraantunut ajattelee, että usko veisi ihmisen johonkin elämälle vieraaseen, kierouttaisi elämää, ottaisi siitä pois jotain oleellista ja tärkeää. Esimerkiksi rippikoulussa opettaja joutuu yhä uudestaan lähtemään liikkeelle ihan päinvastaisesta mielikuvasta: Ei usko ota elämästä mitään hyvää pois, vaan antaa elämän, oikean elämän, tosi elämän, hyvän elämän, auttaa ihmisen löytämään elämäänsä ilon onnen, rauhan ja rakkauden. Usko Jeesukseen korjaa sen, mikä synnin seurauksena rikkoutui. Ihan otsikkomaisesti ilmaistuna: Kristillinen usko on elämän voima.

Turun yliopiston entinen kansleri Tauno Nurmela kirjoitti muistelmateoksen otsikolla: Hei elämää.
– Se oli riemullista luettavaa.
– Iloista, raikasta.

Rippikoulussa olen usein jatkanut tätä Nurmelan herätttämää mielikuvaa kertomalla, että on toisenkin laista elämää:
Hui elämää, hyi elämää, huh elämää, hyh elämää.

Pelkoja, hui elämää.
Salattavaa ja syyllistävää … likaista… hyh ja hyi elämää
Ja väsyttävää touhuilua: huh huh elämää. Sekä vielä boheemia ja välinpitämätöntä hui hai elämää.

Ei Jeesus tullut todellakaan viemään elämästä iloa, vaan päinvastoin, johtamaan meitä oikeaan elämään, josta voidaan sanoa: Hei, tämä on elämää.

Rippikoulusta on jäänyt mieleeni pysyvästi se, miten oppilaat rippikoulun päättymisen iloisissa jäähyväiskisailuissa Lummeniemen pihalla, ilmaisivat minulle aidon tuntuisesti: Että tämä on sitä hei elämää. Vaikkapa Paavalin sanoin: Jumalan valtakunta on rakkautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.

Ei taivasten valtakunnassa eläminen kuitenkaan pelkkää juhlaa ole. Se on Jeesuksen seuraamista, oman kutsumuksensa täyttämistä. Siihen liittyy myös ponnistelua ja väsymystä.

Pyhäpäivä, sunnuntai on Jumalan valtakunnan kansalaisten juhlan ja levon päivä. Silloin saamme kohdata Herramme ja toisemme yhteisessä jumalanpalveluksessa ja lähteä uusin voimin toteuttamaan kutsumustamme ja tehtäväämme tässä maailmassa.

Ei tämäkään mielikuva Jumalan valtakunnan kansalaisen ja tämän maailman kansalaisen elämästä kaikkea sisällä. Muutakin hengellisen elämän hoitoa tarvitaan – myös muita kohtaamisen paikkoja, eihän kaikilla ole maallisen kutsumuksensa puitteissa mahdollisuuttakaan tulla sunnuntaiseen jumalanpalvelukseen. Tarvitaan pienryhmiä, opetusta, jne.

Päivittäin meidän on syytä pitää yhteyttä työnjohtajaamme ja mestariimme: Hän neuvoo ja opastaa, nostaa ja kantaa, niin että osaamme ja jaksamme. Hän johdattaa meitä, kun kuljemme rukoillen. Pyhän Hengen johdossa meitä kutsutaan vaeltamaan päivästä päivään.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*

Bitnami