Joulun aito ilo ja rakkaus markkinahumun vankilassa?/ Aito joulu-kampanja

Joulu on Jumalan rakkaudesta säteilevän hyvän tahdon juhla. Tahdomme osoittaa toisillemme hyvyyttä ja läheisyyttä. Siihen perustuu joululahjojen antaminen joulupukkeineen ja lahjakääröineen. Kaunista, hyvältä tuntuvaa ja lämminhenkistä tämä kaikki voi olla. Mutta…

Joululahojen antaminen on paisunut joulumarkkinoiksi jopa siihen mittaan asti, että Suomen taloudellista tilaa mitataan jouluostoksiin käytettyjen eurojen määrällä. Marketissa on melkoinen meteli ja meininki. Valot vilkkuvat, joululaulut raikuvat ja ihmiset jonottavat kassoille täyteen ahdettuine ostoskärryineen. Nyt saa ostaa paljon ja ylellistä. – Ottaa velkaakin. Kuluttamisen vapauden huuma valtaa monet.

Lastenhuoneiden nurkat ovat täynnään leluja, edellisenä jouluna hankittuja ja vuoden mittaan kertyneitä, niin ettei niistä saa enää lukua pidetyksi. Kaikki lasten luona vierailevat läheiset ja ystävät tuovat lapsille joululahjoja, totta kai, jokaiselle lapselle useita. Siinäpä miettimistä, mitä siltä puuttuu, mitä se kaipaa? Lahjasäkit ja korit täyttyvät jo ennen joulua. Joku ahdistuukin, kun vastavuoroinen velvollisuus painaa. Mitähän sille nyt antaisi, kun sillä on jo kaikkea? – Siinä huolta kerrakseen.

Onhan tämä tiedostettu jo ajat sitten. Usein jouluna puhutaan, että tänä vuonna me ei osteta mitään. Mutta minkäs teet, kun markkinahumu kasvaa joulun alla. Aattona sitten yllätytään, että jopas niitä paketteja kertyi taas melkoinen kasa. No ei se mitään, arvellaan, ensi vuonna asia korjaantuu. Sama toteutuu vuodesta toiseen syystä jos toisestakin.

Edellä kuvattu herättää kysymyksen. Voisiko asialle tehdä jotakin? Voisiko lahjojen antamisen palauttaa oikeaan uomaansa?: Annetaan jotain tarkkaan harkittua. Ei rahassa mitattua eikä turhan kallista, vaan lahja, jolla voin saada vastaan ottajan hyvälle mielelle: Mistä se arvasikin, että minä pidän tästä, olen aina tällaista kaivannut? Tällaisia ne ystävät ovat, hän miettii mielessään ja molemmat, sekä lahjan saaja ja antaja tuntevat toisensa läheisiksi toisilleen.

Mieleeni on noussut ajatus, eikö kirkko voisi alkaa tietoisen aito joulu- kampanjan. Kirkoissa toki puhutaan ja saarnataan Jeesuksen syntymästä. En tässä tarkoita julistuksen voimistamista tai kärjistämistä, vaan ihan edellä kuvaamaani liittyvää: Moni on kyllästynyt lahjojen markkinatulvaan, mutta ei osaa katkaista kierrettä. Kirkko voisi lähteä kampanjoimaan uutta asennetta lahjoen antamiseen. Aito joulu-kampanjako se olisi? – Jotain sellaista.

Yhteinen päätös helpottaisi muutoksen tekoa ja toisi aitoa iloa joulun viettoon. Joulun kristillinen perussanomakin Jeesuksen syntymästä saattaisi tulla paremmin ymmärretyksi ja vastaanotetuksi.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*

Bitnami