Rakkaus – elämän ja uskon ehdoton perusarvo – Postia pappi Jaakobille

Kristillinen usko tulee useinkin esille ns. isiemme perinnöstä käsin: tiettyinä opillisina itsestäänselvyyksinä ja isiltä ja sukupolvien saatossa kehittyneenä elämäntapana, mikä ei tyydytä eikä kiinnosta nykyistä laajemmin elämää nähnyttä nuorisoa. Samoja uskonnollisia piirteitä kun löytyy monista uskonnoista.

Suunnittelin kirjoittavani kristillisen uskon perusasiasta, joka on monissa muissakin uskonnoissa keskeisessä asemassa: rakkaudesta, jonka joulu tuo tavalla tai toisella suuren enemmistön koettavaksi. Rakkaudesta Jeesuksen tuomassa viestissä oli kysymys, Jumalan rakkaudesta, armosta ja anteeksiantamuksesta, joka voi uudistaa elämän niin kuin 1 Kor 13:n rakkauden ylistyksessä sanotaan.: Jos minulla minulta puuttuisi rakkaus, en minä mitään olisi… Niin pysyvät nyt usko toivo ja rakkaus, mutta suurin niistä on rakkaus.

Mieleeni nousi aiemmin kirjoittamani blogi, jossa kerroin ymmärtämyksestä, mitä norjalainen joukkomurhaaja Andreas Breivik on saanut, kun hänen lapsuuden kokemuksiaan on tuotu julkisuuteen. Viittasin myös Hitleriin, siihen, että hänkin, kirosanaksi tullut Aatu, oli Jumalan luoma ja rakastama ihminen.

Miten näitä nyt olisin kirjoitellut?, miten tuonut julki sen mitä Jumalan rakkaus Jeesuksessa Kristuksessa merkitsi. Hän kuna oli valmis kuolemaankin, osoittaakseen Jumalan rakastavan ihan jokaista luomaansa ihmistä, voidakseen nostaa hänet elämään, jonka Hän hänelle luomisessa tarkoitti? Sanat eivät oikein lähteneet suoltumaan sisältäni. Pelkäsin kertovani opillisia kuvioita, jotka eivät kohtaa lukijaani.

Mutta! Mutta sitten se tapahtui.
Mikä se? Löysin valmista kuvallista materiaalia, joka esittää asian ilman opin häivää. Jopa niin, että nähtyä ei kaikkien tarvitse pitää edes uskonnollisena kannanottona, vaikka se koskettaa syvältä. Liikuttavan syvältä.

Elokuvassa kovia kokenut nainen, elinkautisesta vankeudesta armahduksen saanut, omasta mielestään niin toivoton tapaus, ettei edes halunnut kahdentoista vuoden vankeuden jälkeen vapaalle jalalle lähteä, löysi avoimena olevan oven, josta talsia uuteen elämään. Toivo heräsi.

Kyseessä on vuonna 2009 julkaistu Klaus Härön elokuva: Postia pappi Jaakobille. Elokuva kertoo ymmärrettävästi ja koskettavasti perimmäisestä totuudesta, siitä mitä Jeesus edusti ja jonka puolesta hän oli valmis kuolemaankin. – Loistava saarna ja liikuttava, sanon minä.

Elokuva on Yle Areenassa enää neljä päivää, niin että: Katsomaan, katsomaan!

Vuonna 2009 arvioin elokuvaa blogissani Postia pappi Jaakobille. Breivik:stä kirjoittamani blogi Andreas Breivik oli itse uhri on sen sijaan kirjoitettu tämän vuoden toukokuussa. Molemmissa taustaa tämän päivän elokuvakokemukselleni.

Jätä kommentti

Kommentit tulevat julkisiksi ylläpidon hyväksynnän jälkeen.

*